torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvän joulun toivotus


Lumihiutale pieni ja valkoinen 
luoksenne hiljaa leijailee.
Joulurauhaa se teille toivottaa
ja siivellä enkelin matkustaa
joulunaikanne turvaamaan.


Hyvää joulua 
&
onnea uudelle vuodelle
Majatalon ystävä!





Suurkiitokset joulukorteistanne, joita on tullut taas valtava määrä! Mekin lähetimme kortteja aika paljon, mutta toivottavasti tämä viesti tavoittaa kaikki ne, jotka eivät meiltä syystä tai toisesta korttia saaneet. Toivomme, että jonakin vuonna meillä on niin paljon Majatalon sähköisen kuulumiskirjeen tilaajia, että voimme sitä kautta lähettää joulutoivotukset ja antaa joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen, kuten nykyisin on osalla tapana. 
Voit muuten tilata Kuulumiskirjeen itsellesi täältä

Meillä kuluu tämä joulu monen edellisen vuoden tapaan englantilaisperheitä kestiten. Olemme jo niin tottuneita tähän joulunviettotapaan, että tällainen aiempiin suomalaisiin perinteisiimme verrattuna hyvin erilainen joulu on jo alkanut tuntua normaalilta ja mukavalta. Toki muistelemme lämmöllä aikoinaan ja viime vuonna viettämiämme suomalaisia jouluja.  Monessa kodissa tuntuu valitettavasti olevan kovasti joulukiireitä ja -stressiä, mutta meillä sitä ei onneksemme ole. Joulunaikaa ja -taikaa sekä englantilaisten vieraidemme välittämää iloa kestää meillä useamman viikon.

Tahdomme kuitenkin toivottaa teille onnellista ja rauhallista joulua ilman turhia hötkyilyjä.

Sydämelliset kiitokset tästä vuodesta ja 
kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2016, jolloin toivottavasti tapaamme!

torstai 5. marraskuuta 2015

Maijan Hetta-Pallas


Syksy kääntyy täällä etelässäkin kohti talvea ja mieli harhailee kesämuistoihin. Oma mieleni palaa erityisesti Hetta-Pallas-reitille.

Ensimmäinen yritykseni reitin valloittamiseen oli vuonna 1996 rippileirilläni. Kesäkuun alku oli kuitenkin niin luminen, että vaelluksemme jäi lyhyeksi. Pääsin vain Sioskuruun asti. Sittemmin olen käynyt Hetan majatalossa lukuisia kertoa, kiivennyt Jyppyrälle ja katsellut Pyhäkeroa.

Toinen yritys Hetta-Pallakselle oli viime kesänä. Sairastelun vuoksi koko vaellus peruuntui. Alkavassa flunssassa pinnistin kuitenkin Pyhäkeron huipulle.

Tänä kesänä pääsimme viimein mieheni kanssa matkaan Pallakselta kohti Hettaa. Ensimmäisellä huipulla hengitys salpautui kahdesta syystä: jyrkästä noususta ja huimista maisemista. Elokuun alun säät suosivat ja auringonpaisteessa tuntureiden huipulta näkyi kymmenien kilometrien päähän.
 

Kuljimme reitin useimpien muiden tapaan kolmen pysähdyksen taktiikalla. Ensimmäisen päivän etapille kertyi mittaa 13 kilometriä.

Saavuimme majapaikkaamme Nammalakuruun iltamyöhällä. Kömmimme varaustuvan yläpetiin vasta, kun muut olivat jo nukahtaneet ja tuhti kuorsaus kaikui kämpässä. 

Aamulla nousimme muiden jo pakatessa tavaroitaan. Rennon aamun jälkeen pääsimme matkaan tunti muiden perässä. Lumikeron pitkässä ja tuskaisessa nousussa ohitimme edelläkulkevat. Pysähdyimme huipun jälkeen rinteeseen lounaalle, joten matkakumppanimme kuittasivat vuorostaan meistä ohi.

Lopulta 13,7 kilometriä myöhemmin saavuimme Hannukurun kämpälle. Varaustuvassa meitä odotti Hetan suunnasta tullut iloinen eläkeläisseurue, jonka kanssa ilta kului iloisesti nauraen. Illan kohokohta kuitenkin oli sauna ja pesäytyminen kahden vaelluspäivän jälkeen.


Kolmas vaelluspäivä oli edellisiä harmaampi ja muutama sadekuuro yllätti meidät. Vältyimme kuitenkin pahemmalta kastumiselta. Päivän maasto oli reitin helppokulkuisin, joten reippaalla tahdilla taitoimme 13,6 kilometriä Sioskuruun.

Vihdoin ympyrä sulkeutui ja koko reitti oli hallussani!

Emme olleet saaneet varattua sänkyjä varaustuvasta, joten olimme päättäneet yöpyä teltassa. Pystytimme teltan joen yläpuolelle siten, että oviaukosta näkyivät Sioskurun maja ja Pyhäkero. 

Auringon laskiessa tuuli nousi ja lämpötila laski. Varustuksemme paljastui liian kevyeksi ja rauhallinen uni tuli vasta auringon noustessa aamulla taas lämmittämään telttaamme.

 
Viimeinen etappi Hettaan eteni kuin siivillä. Emme malttaneet pysähtyä edes laittamaan lounasta, vaan jatkoimme lähes pysähdyksettä 14,7 kilometrin matkan Ounasjärven rantaan. Tilasimme venetaksin ja odotellessamme keskityimme tuulettamaan hyvää suoritusta ja ottamaan viimeisiä kuvia. Veneen kääntäessä nokkansa Hetan kirkkoa kohti ja tuulen tuivertaessa korvissa saattoi olla vain kiitollinen kuljetusta taipaleesta, tuntureiden taiasta ja uusista kokemuksista. 

Mikään ei kuitenkaan voita Majatalon saunaa ja puhtaita lakanoita kolmen maastossa vietetyn yön jälkeen! 
Kiitos taas kerran kaikesta rakkaat Tiina, Petri ja Tuula.




Kirjoittanut Majatalon ystävä Maija 


P.S. Olisiko sinulla jotain muisteltavaa, kirjoitettavaa ja kuvia meiltäpäin? 
Jos, niin otahan yhteyttä meihin, tiina@hetan-majatalo.fi

maanantai 10. elokuuta 2015

Keskikoulun juhlasalissa 10.8.1975

 
Hyvät vieraat.

Jokunen päivä takaperin minulle sanottiin sana ”Enontekiö” ja pyydettiin tämän sanan sisällöstä ja ympäriltä jotain kertomaan. Sanoja on oikeastaan kaksi, Hetta ja Enontekiö, jotka tuolta Etelä-Suomesta tulleille usein aiheuttavat pientä sekaannusta. Yleensähän on niin, että pitäjän nimi on sama kuin kirkonkylän. Täällä se ei niin ole, Enontekiö on pitäjä ja Hetta on Enontekiön pitäjän kirkonkylä. Tämä johtuu siitä, että kirkkoa on siirretty kylästä toiseen, eikä kylän nimeä noin vain kannata tämäntakia vaihtaa.

Tämä pitäjä käsittää niinsanotun ”Käsivarren” ja vähän vielä kainaloa ja olkapäätä. Asukkaita on vajaat 2.500. Pinta-alaa on yli 8.000 neliökilometriä. Parisenvuotta takaperin pinta-alaa oli tämänpäiväistä enemmän. Naapuripitäjä Muonio valloitti meiltä Kerässiepin kylän maapohjineen, pienentyminen johtuu tästä. Vielä on kuitenkin alaa senverran, että jos jakaisimme tämän jälelle jääneen alueen tasan pitäjäläisten kesken, riittäisi jokaiselle yli kolmen neliökilometrin laajuinen palsta.

Maisemia meillä on monenmoisia. On mäkiä ja tuntureita jos on vähän tasaisempaakin. Eroa on puustossakin etelä- ja pohjoisosassa. Pitäjän eteläisimmissä osissa kasvavat kuusi ja mänty. Vähän pohjoisempana jää kuusi pois ja alkaa kapea mäntyvyöhyke. Tästä Hetasta kun menee kymmenkunta kilometriä pohjoisemmaksi, loppuu mänty. Alkaa niinsanottu tunturialue. Kovin on pienet koivutkin siellä, jos on koivuja ollenkaan. Ennenhakkaamattomia havumetsiäkin pitäjässämme on ja johtunee se siitä, että muutampi vuosikymmen taaksepäin, kun Lapin metsiä oikein reippaasti hakattiin ja hakkuumiehinä oli etelästäkin tullutta liikkuvaa työvoimaa, eli niinkutsuttuja jätkiä, eivät hakkuut silloin Enontekiölle asti yltäneet. Väittävät tämän johtuneen siitä, että tuolla Äijäjoen tienoilla oli tienvarteen, isoon petäjään kaiverrettu lause: ”Tässä jäätyy jätkän leipä”. Tämä aiheutti niinsanotun työvoimapulan ja esti hakkuut. Tienoikaisun yhteydessä tämä petäjä on jäänyt syrjään ja nythän täällä sitten metsäkoneet elämöivät. Näitä koneita katsellessa moni maallikko varmaan miettii, että siinä tahdin määräävät kuutiot ja tehokkuus, maisema ja taimisto on sivuseikka.

Näin isossa pitäjässä on luonnollisesti monenmoisia elinkeinoja. Eri elinkeinoille on yhteistä se, että niitten harjoittajat näkevät omansa kaikkein tärkeimmäksi yhteisen edun kannalta. Yhteistä on myöskin se, että kaikille on eri puhujien puolesta iskostettu päähän mielipide elinkeinosi tärkeydestä, jotta sen kehittämiseen on yhteiskunnan erikoisesti annettava voimakas tukensa.

Paljon ne ovat olot vajaan miespolven aikana muuttuneet. Jos muutosta mittaa riittävän ruoan, hyvien vaatteitten, helppojen asuntojen ja lähes määrättömän vapaa-ajan mittapuulla, on kehitys ollut valtava. Onko ihmisten tyytyväisyys kehittynyt yhtä myönteisesti, on eri asia. Elettiinhän muutampi vuosikymmen takaperin niinsanottua luontaistalouden aikaa. Lähes jokaisessa talossa oli muutama lehmä, joille heinä pääasiallisesti tehtiin luonnon niityiltä. Lehmien antamalla lannalla ravittiin pienen pieni vainiotilkku ja perunamaa. Apulantaa ei ollut, eikä sitä pahemmin kaivattukaan. Jokunen ajoporo oli sitävarten, että polttopuut, heinät ja jäkälät, jotka myöskin olivat lehmien rehua, ajettiin kotia. Järvet olivat kalaisat ja kala muodostikin tärkeän ruokalisän pöydissä. Riekko on ollut kautta aikojen hyvin tärkeä riistaeläin, josta on saatu rahaa tärkeisiin tarpeisiin, kahviin, sokeriin, suolaan, jauhoihin ja moniin muihin tarvikkeisiin, joita ei kotona voitu tuottaa. Palkkiona tästä, komeileekin riekko Enontekiön kunnan vaakunassa. Myöskin eräitä turkiseläimiä, kuten oravia, kärppiä, kettuja ja monia muita on pyydystetty kautta aikojen. Ketun arvoa kuvaa se, että 1930 luvun alussa puolitoista ketunnahkaa vastasi rahassa nimismiehen kuukausipalkkaa. Nyt on suhde vähän muuttunut. Nimismiehen arvoon verrattuna on ketun arvo laskenut. Silloinkin vaan elettiin, tosin pikkuhiljaa. Paljon tarvittavista tavaroista tehtiin kotona, vähän ostettiin valmiina. Työ neuvoi tekijäänsä ja monenmoisia taitajia kehittyi. Saattaispa vieläkin olla,että kotona tehtyt kenkäheinät ovat tosi pakkasella paremmat kuin nailon sukka. Liika kaloriat ja vapaa-ajan ongelmat olivat tuntemattomia käsitteitä. Hyviä ja paljon käytettyjä jumppapaikkoja olivat jänkkäniityt kesällä ja talvella tunturinkurut riekonpyyntireissuilla.

Vanhempien ihmisten elämä täällä jakaantuu kahteen ajanjaksoon, ennen evakkoa ja evakon jälkeen.
Evakon jälkeen alkoivat tavat nopeassa tahdissa muuttua. Punaeväiset siijat eivät enää nousseet tänne Ounasjoen latvajärviin kesäänsä viettämään. Muutenkin alkoi näkyä,tosin varsin pieniä, mutta silti merkitykselllisiä muutoksia. Ei viikatteeseen kelvannut enää kotona puusta tehty varsi, piti olla fapriikin valmistama teräsvarsi. Kotona tehdystä haravasti kuivilla ilmoilla piikit irtosivat, nailonharava on parempi, semmoisen piti saada. Vaatimukset rupesivat kasvamistaan kasvamaan, kunnes huomattiin, ettei se kannata koko henänteko eikä lehmien pito. Purkkimaito on paljon helpompaa. Siinä on lisäksi se etu, että litrahinnan noustessa parilla pennillä, saa olla tyytymätön ja haukkua hallitusta.

Yritämpä keskittyä vain yhteen asiaan, jota voi hyvällä syyllä sanoa enontekiöläisten erääksi elinkeinoksi. Sen parissa kaikkiin ammattiryhmiin kuuluvista henkilöistä osa on jonkinaikaa vuodesta ansiomielessä mukana. Mukana on poromiehiä, kauppamiehiä, talonmiehiä, vieläpä joutomiehiäkin. Tämä on matkailu, eli ns. turismi. Kehitystä on tapahtunut siinäkin. Kun kesällä 1922, jolloin postiauto ensikerran tuli Hettaan, oli vauhti vähän toisellainen kuin tänään. Auto kun lähti Torniosta, sai 3 yötä välillä viettää ennen kuin pääsi Hettaan. 7 kertaa sai kuljettaja ajaa autonsa lautalle ja joka kerta lautalta lähtiessä piti auton veivistä käynnistää. Posteljooni puolestaan sai 47 kertaa käydä portin eli rinnin aukaisemassa ja kiinnipanemassa. Osa näistä rinneistä oli sivuun, osa molemmille puolille aukeavia, toiset 3-4 ululla varustetut. Matkustajista silti tuntui, että nopeasti kuljetaan. 1920 luvun loppupuolella täällä rupesi kulkemaan ihmisiä Etelä-Suomesta omilla autoillaan kesänaikana. Lapin jylhät maisemat ja valoisat yöt hurmasivat täällä käyneet ja niin alkoi maine leviämään. Onneksi silloin ei ollut vielä luksusluokan telttoja eikä kärpäsmyrkkyjä. Sääsket pitivät huolen siitä, että matkailijat kävivät seinien sisällä nauttimassa ruokansa ja kahvinsa. Kehittyi kahvistelutaloja tienvarsille. Väsyneelle kulkijalle oli sideharsosta tehty rankinen hyvin mieluinen lepopaikka ja näin alkoi turistien majoitustoimintakin hahmottua. Siinä sivumennen he myöskin kyselivät, mitähän ostaisi muistoksi Lapin reissulta. Kekseliäät henkilöt rupesivat tällaisia muistoesineitä valmistamaan ja näin sai matkamuisto teollisuus alkunsa. Jo 1920-luvulla täällä valmistettiin poron sarvista ja sääriluista esineitä, joilla ei muuta käyttöä ollut, kuin myydä turisteille. Poron nahkat ja sarvet olivat luonnollisesti valmiita matkamuistoja. Tänäpäivänä tämä ei ole enää pientä näpertelyä, vaan melko laajaa koko maata käsittävää ja myöskin pohjoista hyödyttävää teollisuutta. Kehitys on ollut hidasta, mutta hyvin tervettä kehitystä. Tälläkertaa on Enontekiöllä kaikille matkailijoille sopivanhintaisia palveluja, huokeista retkeilymajoista alkaen kalliisiin hotelleihin saakka ja paljon tältä väliltä. Toivottavasti ne erehtyvät, jotka tänään näkevät (siis elokuussa 1975) tummia pilviä matkailun kehityksen taivaalla. Valtiovalta on nimittäin ottanut ohjat käsiinsä ja ilmeisesti katsoo hyväksi luokkien ja tähtien varjolla muuttaa asioita siten, että ensin Lapin vedet ja vähitellen luontokin liataan yhtä onnistuneesti, kuin ne on jo Etelä-Suomessa liattu. Velvoittaahan uusi ulkoilulaki mm. tähtiin merkityt leirintäalueet laskemaan likansa vesistöihin. Tuskimpa menee montakaan vuotta, kun tulokset alkavat näkymään. Leirintäalueista tehtään pallokenttineen ja keilaratoineen kaupunkien huvipuistojen kaltaisia. Luonnonläheisyys katoaa, teltta- ja muut maksut tulevat kohtuuttoman kaliiksi useimpien matkailijoiten kukkarolle ja metsiin majoittuminen lisääntyy. Rikkaimmat likaavat vedet ja köyhät roskittavat metsät. Omasta mielestämme luonnon puhtaus olisi meille erittäin tärkeä, lähes elinehto.

Joukossanne on varmaan henkilöitä, jotka käyvät Helsingissä. Viettekö niille päättäville herroille terveisemme, että säästäisivät meidät pakolliselta luonnon likaamiselta. Vapaaehtoisuus olisi mieleisempää.


Kalle Vuontisjärven kirjoitus esitetty Enontekiön keskikoulun juhlasalissa 10.8.1975

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Runolaulu Hetan Majatalossa

Hetan Majatalossa,
ystävien parissa,
Siellä vietän lomani,
sinne suuntaan matkani.

Aina muistan talon sen,
sinne matkaan iloiten.
Perheeni myös sinne vien,
ystäville neuvon tien.

Ilmapiiri kodikas,
siellä aina vallitsee.
Emäntä ja isäntä,
ystävinä kättelee.

Hetan Majatalossa,
ruokapöydät notkuvat.
Herkut monet mahtavat,
pitoruuat kuuluisat.

Hetan Majatalosta,
tunturia katselen.
Mahtavata Ounasta,
Luojan töitä ihailen.

Metsiä mie samoilen,
Ounasjärvell' soutelen.
Tuntureita kiipeilen,
talvella siell' hiihtelen.

Hetan Majatalossa,
takkatulen loisteessa.
Muistelukset juttelee,
Vuontis-Kalle kertoilee.

Aikain taakse meidät vie,
aukeneepi mennyt tie.
Arvokas on perinne,
elintapain isäimme.

Jumalan siunausta ja rauhaa Hetan Majatalon väelle ja Majatalon vieraille.

Hetta 9.6.1990
Erkki Lilja
Majatalon isäntäperheen pitkäaikainen ystävä ja Tiinan kummisetä

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Aprillia!


Meiän Vuontis-Kalle, ja Mattikin, olivat tosi kovia ja hyviä aprillaamaan.
90-vuotisjuhlavuonna järjestimme ”Paras aprillipila (tai tosijuttu) Majatalosta” -kisailun. Allaolevat aprillipilat / tosijutut saimme Majatalon ystäviltä kisailun saaliina. Ensimmäinen tarina, jonka kirjoitti Ulla-Marja, voitti kisailun.



Osuuspankin avajaiset
Hettaan rakennettiin uutta liiketaloa Osuuspankille ja avajaisilla oli kiire uusien tilojen käyttöön ottamiseksi - aprillin päivänä puuttuivat enää vain irtokalusteet.

Vuontis- Kalle kertoikin silloiselle Osuuspankin johtajalle, että Pohjolan liikenteen kuorma-autonkuljettaja kyseli missä se uusi pankki on minne ne kalusteet viedään. Oli aikonut olla yhteydessä pankkiin. Pankinjohtaja ei huomannut oottaa yhteydenottoa ja laittoi ilmoitukset avajaisista lehtiin ja illalla sitten huomasi ettei sitä soittoa tullutkaan.
Niinpä kelopankin avajaiskahvit tarjoilimme pahvilaatikoiden päältä kun ei sitä avajaisilmoitusta lehdestä saanut enää pois eikä kalusteetkaan kerinneet tulla. Kalle kertoi myöhemmin, ettei hänellä käynyt mielessäkään, ettei pankinjohtaja tarkista kalustetoimitusta ennen lehti-ilmoituksien laittoa. Olihan sama pankinjohtaja käynyt kattomassa navetassa sitä tulikettuakin – vissiin useamman kerran :)
-Ulla-Marja


 
Yksi muistelo vuosikymmenten takaa.
Kun Majatalon isäntää aprillattiin
Elettiin -90 luvun alkuvuosia ja olimme pienellä porukalla viettämässä talvilomaaa Majatalossa. Taisi olla niitä vuosia, jolloin moni elätteli toiveita poikkeuslaista, joka olisi sallinut hiihtohissien rakentamisen Pyhäkerolle. Moinen päätös olisi tuonut lisää asiakkaita Hetan yrittäjille ja nostanut myös maapohjan arvoa kun kiinnostus rakentaa lomamökki alueelle olis lisääntynyt. 
Näistä lähtökohdista keksimme myös pienen aprillipilan Majatalon isännälle Matille. Seurueeseen kuulunut Sirkka soitti Majatalon parkkipaikalta, autosta Matille ja kertoi olevansa kansanedustajaryhmän kanssa matkalla Kilpisjärvelle. Löytyisikö majatalossa kahvit seurueelle? Mattihan näki vierailussa erinomaisen mahdollisen vaikuttaa mahdollisiin lakimuutoksiin. Innostus oli niin kova, että soittajaa moinen huijaus alkoi jo hieman kaduttaa. Hän antoi vinkin, että vieläkö löytyy sitä edellisenä päivänä tarjolla ollutta täytekakkua. Mutta niin innoissaan Matti oli, ettei vihje perille mennyt. Seurasimme pihassa autostamme kun isäntä harppoi tilauksen kanssa keittiöön Tuulan puheille. Olimme toki Tuulaa asiasta varoittanut, joten Hän oli juonessa hyvin mukana. Täytyi Hänen lopulta kysyä, että oletko Matti nyt ollenkaan huomioinut mikä päivä tänään on?
Suuri oli riemu ainakin kaikilla mukana olleilla katsoa hämmennyksestä punastuvaa Majatalon isäntää. Varsinkin kun kohteena tälläkertaa oli itse suuri 'jekuttaja' Vuontisjärven Matti.
-Heikki 



KOHU-UUTINEN HETASTA 5.3.2014 
Kuten koko Suomi tietää, juhlitaan kuluvana vuonna 2014 Enontekiön Hetassa Majatalon ja Ämmin 180-vuotisjuhlaa. Saamani tiedon mukaan Majatalon väki on tehnyt merkittävän aluevaltauksen merkkivuoden kunniaksi. Kaikessa hiljaisuudessa on kaivettu luolasto, johon tehdään kesäkautta varten tekolumiladusto, joka talvisin muutetaan pururadaksi. Laskettelumahdollisuuden rakentaminen kesäkausiksi on vielä suunnitteluvaiheessa, mutta sekin toteutunee. Kesäisin luolan kattoon heijastetaan revontulet ja talvella keskiyön aurinko. Tämän luolaston alapuolelle tulee toinen, renkaanmuotoinen luolasto. Siinä on mahdollisuus mm. koskenlaskuun ja uimiseen. Mahdollisuus tekohiekkarannalla tapahtuvaan biitseilyyn järjestyy. Uima-altaasta tulee yhteys Ounasjärveen avantouintimahdollisuuksineen. Näin saadaan turistikausi levennettyä koko vuodeksi. Luonnollisesti majoitus tapahtuu luoliin rakennetuissa huoneissa. Erityiskohteena on mahdollisuus kivikautiseen näennäisasumiseen. Ravintolatilat ja konserttitilat ovat samassa yhteydessä, joten maan alta ei tarvitse poistua minkään tarpeen takia. Hankkeeseen on saatu rahoitus EU:lta, USA:lta ja Kiinalta. Tällä hetkellä työt ovat keskeytyksissä, kunnes tunnelintekijät saavat Tampereen tunnelit valmiiksi ja koneet siirrettyä takaisin. Miksi tästä ei ole ollut tietoa Suomen mediassa? Siksi että tämä luolasto on tarkoitettu vain kansainväliseen käyttöön. Markkinointi maailmalla alkaa 1.4.2014. Samana päivänä on mahdollisuus myös sen hetkisillä Hetan Majatalon vierailla päästä tutustumaan tämänhetkiseen rakennusvaiheeseen. Tutustumisoikeus kannattaa varata etukäteen että vältetään ruuhkautuminen. Majatalon väki ei ymmärrettävistä syistä voi vielä kertoa tarkempia tietoja mutta he ovat luvanneet tiedottaa asiasta 1.4.2014. klo 18.00.
Maanpäällinen toiminta pidetään kotimaisen turismin käytössä. Tämä tiedosto on tarkoitettu vain ns. sisäpiirin käyttöön, eikä sitä ole siis syytä levittää yleiseen jakeluun. Majatalon kapasiteetti ei pystyisi vastaamaan median ja muiden asiasta kiinnostuneiden ryntäykseen. Se häiritsisi myös majoittuneiden viihtyvyyttä, joten pidetään asia vain ”meidän keskeisenä”.
Lempäälässä 5.3.2014
Asiasta tiedoksi saaneena, Alpo.
-Alpo



Nimimerkki..."sivusta seurannut"....
Taustatietoa.
Hetan Majatalo sijaitsee mäenrinteessä.
Kylän raitilta vasemmalle tiukka mutka ja sitten mäkeä ylös.
Majatalon isoäiti Maija eli ÄMMI nyt 90v oli tapahtumahetkellä
80v ja "pyhät päälle".......
Oli Lokakuu ja turistit lähteneet siis kylän raitti jo hiljentynyt....
Majatalon ÄMMI tuumaili mielessään "minkä nuorena oppii se vanhana taitaa"
niinpä hän otti uskollisen palvelijansa vaalea vihreän Pösönsä tallista ja starttasi "kuin silloin ennen"....
ja viillätti jo hyvää vauhtia mäkeä alas.......pahaksi onneksi mäkeä ylöspäin "körmysi" suuren suuri
Kauko Kiidon rekka....siinä oltiin "nokat vastakkain"....ÄMMI puristi rattia ja polki jarrua minkä jaksoi....
Kiidon kuljettaja ähki ja puhisi..... s....n naiset.....vyöryi alas pukilta ja lähestyi ÄMMIN Pösöä....
koputti ikkunaan,jota ÄMMI varovasti raotti......"jo vain tarttis ruveta perruuttaa piiliä" tuota päivää vaan...
johon ÄMMI kädet jo hurjasti viuhtoen...".ja että miekö"....."enhä mie oo ennää vuosiin PERUUTTANUT".....
se on nuorempien homma......niinpä niin lopun arvaatte....
Nimimerkki..."sivusta seurannut"....
-Raija



HETAN MAJATALON KEITTIÖ AIHEUTTI JOULURUOKATULVAN KOKO ISOSSA BRITANNIASSA!
Isossa Britanniassa, koettiin mullistavan kummia 20.12.2013, kun oli lasten kouluunlähtöaika klo 7.30. Waters:in perheen Kuopus, avasi tavanomaiseen tapaansa ulko-oven, jolloin hän haistoi ja tunsi outoa, kuumaa "mössöä" vielä oudompine kuumine palasineen, säestettynä vielä erilaisilla kylmillä "mössöillä ja hälytti vanhempansa apuun keskeltä aamuleffan katsomista, sillä eihän voi lähteä kouluun yltäpäältä likaisessa "mössössä," kun englantilaisissa kouluissa, ollaan erityisen tarkkoja jopa käsien taskussapitämisestä Oppilaiden taholta!
Vanhemmatkin hämmästelivät ja -ällistelivät tapausta, josta tekivät ilmoituksen myös Hätäkeskukseen, jolloin asiaa, käytiin luonnollisesti Palokunnan toimesta tutkimaan, mutta silläaikaa, muita, Uuno Uteliaita lapsia, oli ilmaantunut paikalle, jotka olivat uskaltaneet jopa maistella ihmepöperöitä, kehuen niitä välittömästi erinomaisiksi ja päättelivät, että voisivat jollakintapaa liittyä siihen yhteen paikkaan, jonne olivat edellisvuonna muutamaksi päiväksi lentäneet? Vanhemmat, yrittivät toppuutella lapsiaan, palauttaa ne englantilaiseen arkeen ja -omiin jouluruokatottumuksiinsa, mutta ei edes palokunta, halunnut raivata pöperöjä kaduilta pois, vaan hälyttivätkin Pink Floyd:in Lauluntekijä/Basistin Roger Waters:in paikalle ja niinpä alkoi lauluharjoitukset, joiden ideana olisi, että Opettajan "kidsien" rauhaanjättämispyynnön asemesta, laulettaisiin, että "Hetta, we want chrismasfood!" Waters, uskollisena Lauluntekijänä, sekä hänkin innostuneena jouluruoasta, hälytti paikalle loputkin Pink Floyd:in vielä hengissäolevat Jäsenet ja juhlat, olivat valmiit, kun vieläpä Palokunnat, kansainvälisellä yhteistyöllä, saivat selville, että kyllä se oli se Hetan Majatalon keittiö, joka oli erään Vieraansa ehdotuksesta, laittanut tämän tulvan alulleen, käyttäen Hetan Majatalon yksinoikeudella tuottamaa, hiivaan pohjautuvaa Floyds Kids-nimistä tulvapulveria. Englannin Kuninkaat, hallitukset ja -vastaavat tahot, olisivat halunneet siivota ruoat pois, mutta sen estivät lapset, Pink Floyd:in Jäsenet ja lopulta, myös lasten vanhemmat, jotka hekin, olivat saaneet positiivisen jouluruokamyrkytyksen, sillä vasta tällöin selvisi, että aikuisille, voi tulvapulveri, aiheuttaa tiedettyjä sivuoireita, mutta voi toisaalta, herättää esim. Floyd:in jo kuolleetkin Jäsenet henkiin, puhumattakaan Irwinistä!
Näin, sitten juhlitiin koko joulu ja -uusivuosi, syöden pois kaikki jouluruoat koko Britanian alueelta, jonka jälkeen Pink Floyd, teki sopimuksen Hetan Majatalon ja -koko Enontekiön Kunnan kanssa, että tulevat ilmaiseksi esiintymään Hettaan, ainakin Musiikkitapahtumaan joka vuosi, kuten myös jouluksi, jolloin he esiintyvät yhdessä Aina jouluksi henkiinheräävän Irwinin kanssa, kuten heräävät tällöin henkiin myös Pink Floyd:in jo kuolleetkin jäsenet! Tulvapulveria, yritetään kuitenkin markkinoida myös muualle maaimassa, mutta sen valmistusoikeudet, säilyvät toistaiseksi Hetan Majatalolla, jotka aiheuttavat mielellään jouluruokatulvia tilauksesta, jos jokin maa, sellaista haluaa kokea ja tällöin, olkoon myös Pink Floyd:in sanoma, että "Hetta, we want chrismasfood ja sehän tiedetään, että voi syödä silliä, niin kun on aprilliä, kuin myös silloin, kun joulu, on valkeimmillaan!
-Matti



Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!?
Muistakaahan aprillailla!


"Suomessa aprillipäivää ei ole merkitty kalenteriin. Hyvä niin, sillä päivän ideahan on se, että kukaan ei muista aprillipäivää. Vain ne, jotka ovat tarkkana, onnistuvat höynäyttämään kaveria.
Ole tarkkana! Tuleeko sinusta höynäytettävä vai ehditkö itse höynäyttää ensimmäisenä? Hauskaa aprillipäivää!"
Tekstin lähde: http://www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/kalenterijuhlat/aprillipaiva

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Vuontis-Kalle kertoo Hetan Marianpäivistä

Vuontis-Kalle kertoo Marianpäivistä omalla murtheelaan.
Kertomuksen kesto noin 10 minuuttia.

Vuontis-Kalle muistelee Hetan Marianpäiviä



Marianpäivämuistelus, joka on julkaistu blogissa maaliskuussa 2014:
Katkelmia Kalle Vuontisjärven muisteluksista entisajan Marianpäivistä



Marianpäivät tulevaisuudessa:
2015 = 20.-22.3.
2016 = 11.-13.3.
2017 = 24.-26.3.
2018 = 16.-18.3.
2019 = 22.-24.3.
2020 = 20.-22.3.
2021 = 19.-21.3.
2022 = 25.-27.3.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Larissan TET-viikko

Larissan TET-viikko Majatalossa 23. - 27.2.2015


Nyt viimein pääsin tänne TET-harjoitteluun, ehkä kahden vuoden ajan olen halunnut tänne! Nyt oli sopiva aika, ja täällä olikin paljon porukkaa. 

Täällä oli rippikouluryhmä Lahdesta ja turisteja monesta eri paikasta kuten Suomesta, Norjasta, Englannista, Saksasta, Australiasta ja kaksi perhettä oli Hollannista.

Lappi on paras <3 – on mukava aina tulla tänne vaihtamaan maisemaa tuntureihin Kainuun vaaroista. Vaikka tämä olikin työharjoitteluviikko, oli aika rento meininki Tiinan, Tuulan, Petrin ja muiden kanssa! Mielelläni olisin tällaisessa paikassa töissä. :)

Tässäpä muutama kuva TET-viikkoni ajalta, olkaa hyvät.
Vuan mitäpä se hyvejää... (Terveiset pessimisti-Puolangalta! =D )

Harjoittelupaikkani, ystäväperheeni Majatalo
Majatalo sijaitsee Hetan kylässä
Tuula oli tehnyt harjoittelijalle makoisia pullia
Isoin projektini oli vuoden 2016 varauskirjan valmistelu
Talkoilimme ison kasan kirjeitä
Välillä sain soitella turistien iloksi
Vapaa-ajalla kävin kävelyillä kylillä
Lunta oli valtavasti ja välillä satoi lisääkin
Tunnelmaa kylältä
Vapaa-iltana kävin Tiinan ja Petrin luona leipomassa
Merkkailin Majatalon suksia, monoja, sauvoja, kypäriä, haalareita, kenkiä, lumikenkiä...
Majataloon oli vasta tullut paljon uusia lumikenkiä
Riparilaiset toi Majataloon eloa hiihtolomaviikkonsa ajan
Tuula oli leiponu riparilaisille ja mulle kiitoskakun


Iloisin ja reippain terveisin,

Larissa :)
9 lk 


Puolankajärven yläaste

Onnellinen TET:läinen :)

 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Majatalon 90-vuotisjuhlavuoden 2014 Joulu

Majatalon Joulu 2014 kuvin ja muutamin sanoin...
Sydämellinen kiitos jouluvieraillemme!

  
Majatalon vieraskirjasta:   23. - 25.12.2014   
Todella paljon kiitoksia kotoisasta huolenpidosta. Kuusen koristelusta. Pipareista. Joulurauhan julistamisesta. Kuvaamattoman hyvästä Jouluateriasta. Joulukirkosta. Ja ilman, sään, revontulet, siniset hetket olitte myös sopivasti tilanneet yläkerran Herralta. 
Kiittäen.


Majatalon lumiukko :)
Majatalon porot :)
Jouluaatonaaton iltana joulukuusen haussa
Majatalon takapihalle oli tehty lumimies :)


Joulukuusi 'löytyi' hotellin takaa

Joulukuusen haussa aatonaattoiltana

Joulukuusta oli hakemassa Pate, Jami, Tiina ja Onni
Ruokapirtti joulutunnelmassa

Jouluaattoaamuna joulukuusi pystytettiin tuttuun paikkaansa. Petri-tonttu laittoi joulutähden paikoilleen

Jouluvieraat saivat koristella kuusen

Majatalon vieraskirjasta:  23.-27.12.
Kiitos ihanan lämpimästä ja kodikkaasta Joulusta. Rakkaudella ja kiitoksella <3

Lähes kaikki jouluvieraat kokoontuivat oleskeluaulaan

Koristelimma yhessä kolme piparkakkutaloa

Olipas koristelu hauskaa!

Sorminäppäryyttä ja malttiakin tarvittiin

Taloista tuli todella hienoja
Joulurauhan julistuksen seuraamista porukalla

Isoja piparisydämiä sai koristella itselleen ja läheisilleen

Maapohjat, ukkelit, possut, kuuset ja tähet Tiina ja Tuula olivat leiponeet etukäteen

Kaikista taloista tuli erinäköisiä ja kauniita

Maija-Ämmillekin (90 v.) pipari ja koristeet maistuivat

Jouluaattona ja -päivänä jotkut kävivät kirkossa

Ruokapirtissä oli paljon lahjoja kilteille 'lapsukaisille'
Joulupöytä oli katettu Majatalolle perinteiseen tapaan

Joulupukki, joulupukki

Mm. Tuula-tonttu oli pukin apuna

Pikkutontutkin olivat innoissaan apuna ja lahjojen saajina

Kiitos, kiitos

Perinteinen Jouluevankeliumin luku

Jouluvieras luki Jouluevankeliumin mielellään   


Majatalon vieraskirjasta:   23 – 27.12. 
Erilainen Joulu vietettynä. Ihanaa oli. Kiitos kaikille.


Joulupäivän maisemia  yli -30 °C pakkasessa


Joulupäivänä Paljasselällä

Lumileikkejä

Ja mäenlaskua

Joulupuuron manteli löytyi vasta Joulupäivänä Maija-Ämmin puurosta
Joulupäivän iltana kävimmä kodassa tulestelemassa


Majatalon vieraskirjasta:   22. - 29.12.  
Jouluviikko vietettiin täällä Hetan kodikkaassa ja lämminhenkisessä Majatalossa. 
Siitä KIITOS henkilökunnalle!


 
Tapaninpäivänäkin oli niin pakkanen, ettemme päässeet rekiretkelle


Majatalon väki kiittää juhlavuoteen osallistuneita lämmöllä ja rakkaudella!



Niin paljon mahtui taas vuoteen tähän, 
jota on jäljellä enää vain vähän.
Te enkelin siivin Uuteen Vuoteen kulkekaa
 ja keskiyöllä toivoen silmänne hetkeks sulkekaa.
Antakaa kauniiden toiveiden uudelle vuodelle kantaa 
ja seikkailumielellä katsokaa mitä se antaa.
Majatalon väki toivottaa uudelle vuodelle kaikkea hyvää!